VUORENVALLOITUS.FI
Vuorenvalloitus-blogini seuraa seikkailujani vuorilla ympäri maailmaa: muun muassa Himalajalla, Pamir-vuorilla, Afrikassa, Atacaman autiomaan tulivuorilla ja Alpeilla. Tule mukaan!
Kirjailija, vuorikiipeilijä, bloggari
Sanotaan, että kohtalo rakastaa itsepäisiä sydämiä.
Kun unelmista tekee tavoitteita, upeita asioita alkaa tapahtua
– mutta työtä se vaatii, ja joskus perille voi päästä erilaisia, odottamattomiakin, polkuja pitkin.
Tervetuloa mukaan!
Inspiroiva tositarina tavallisen naisen polusta vuorikiipeilijäksi
Tarina unelmien tavoittelusta, valinnoista, rakkaudesta ja naiseudesta – sekä siitä, kuinka julmia ihmiset voivat olla toisilleen.
Suuri huiputus on saatavilla ääni- ja digikirjana ainakin seuraavissa e-kirjapalveluissa:
Kymmenen vuotta sitten elämäni muuttui täydellisesti, kun rakastuin vuoriin – ennen kuin olin yhdellekään kiivennyt. Siitä lähtien olen tavoitellut aamunkoittoja huippuharjanteilla. Missään ei auringonnousu ole kauniimpi!
Olen Janiina Lammi, kansainvälisen markkinoinnin ja viestinnän johtamisen ammattilainen, startup-sijoittaja sekä kiipeilijä, kirjailija ja bloggari.
Vuorenvalloitus.fi -blogia olen julkaissut vuodesta 2014. Sinne on dokumentoitu jokainen vuoriseikkailu ensi hetkestä alkaen.
Vuonna 2024 Gummeruksen julkaisema Suuri huiputus on esikoisteokseni. Unelma kirjasta on kulkenut mukanani lapsesta asti – joskus suurimmat haaveet ottavat hiukan enemmän aikaa.
Työkseni tuen muiden unelmien toteutumista: toimin sijoitusjohtajana teknologia-alan startup-yrityksiä rahoittavassa pääomasijoitusyhtiössä. Vapaa-aikani vietän vuoritreenin lisäksi tyttäreni kanssa ja seikkaillen ympäri maailmaa. Kiipeilyn ohella minua innostavat muun muassa sukeltaminen, pyöräily, vaeltaminen, koskenlasku ja kaikenlainen seikkailu-urheilu sekä uudet jännittävät paikat, ihmiset ja kulttuurit.
Vuorenvalloitus-blogini seuraa seikkailujani vuorilla ympäri maailmaa: muun muassa Himalajalla, Pamir-vuorilla, Afrikassa, Atacaman autiomaan tulivuorilla ja Alpeilla. Tule mukaan!
“Meillä on yksi hullu idea, josta voisit tykätä…” luki viestissä, jonka sain loppukesästä. Sen lähettäjä oli tätini Riitta. Meillä on ikäeroa vain muutama vuosi ja halki elämän olemme olleet hyvin läheiset – enemmän kuin sisarukset. Riitan laji on pyöräily, ja hänen matkansa on kulkenut Rynkeby-ryhmän kautta Pullukat Cycling Club -nimiseen pyöräilytiimiin. Ryhmä on täynnä loistavia tyyppejä, joita yhdistää rakkaus pyöräilyyn ja kaikenlaiseen urheiluun ja seikkailuun. Vuosien saatossa olen saanut niin sanotun “ulko-Pullukka”-statuksen eli en kuulu tiimiin mutta saan aina välillä kutsun täydennysmiehistöksi erilaisiin seikkailuihin kuten esimerkiksi parin vuoden takaiseen 60 kilometrin Sulkavan Soutu -kirkkovenesoutuun. Viestin saapuessa en siis harkinnut: “I’m in! Mitä ja milloin?”
Mitä todella tapahtui Cotopaxilla huiputusyönä? Kysymys ei jättänyt minua rauhaan. Selkäkivusta ei ollut epäilystäkään, mutta jos olin itselleni rehellinen, jotain muutakin tapahtui. Miksi en tehnyt kuten yleensä ja kiivennyt niin pitkälle kuin pystyin, vaan annoin periksi niin nopeasti?